Lapsuuden leikkejä sotatoimialueella Karjalassa 1942-44: - Kaikenlaisia ammuksia löytyi joka paikasta. Käsikranaatteja tehtiin kiväärin patruunoista ottamalla patruunan päässä ollut luoti pois. Tämän jälkeen hylsyn pää litistettiin, viilattiin pieni reikä hylsyn kylkeen ja reiän päälle laitettiin tulitikku siten, että tulitikun rikki osui reiän kohdalle. Tikun rinnalle asetettiin vielä kaksi tikkua ja tikkujen ympärille kierrettiin rihma, että ne pysyivät paikoillaan. Uloin tikku sytytettiin ja ”kranaatti” heitettiin samantien pois, ettei se räjähtänyt käsiin. - Varastoon levyinä jäänyt tykin ruuti paloi hitaasti, eikä räjähtämällä. Sillä oli hyvä sytyttää nuotio. - Venäläiset olivat rakentaneet talvisodan jälkeen metsään 50 metriä korkean tornin, jossa kävimme retkellä. Tornin sisäpuolella oli oikeat kierreportaat, mutta yhteen ulkoreunan sivutolppaan oli kiinnitetty pienet palikat, joita pitkin saattoi myös kiivetä torniin. Torni huojui tuulessa, ja jos kesken kiipeämisen rupesi huimaamaan, eikä uskaltanut mennä ylös eikä alas, niin kaverit huusivat alhaalta: ”Kato vaa yllääpäi, elä allaapäi”, ja tämä neuvo auttoi kiipeämään tornin ylätasanteelle asti. Kerran jollakin oli mukana venäläinen munakranaatti, josta puuttui sytytin, ja yritimme saada sen räjähtämään heittämällä sen tornista alas. Se ei räjähtänyt, jolloin sytytimme nuotion ja laitoimme kranaatin nuotioon, mutta trotyyli valui pois kranaatista räjähtämättä. Meille jäi pelkät kranaatin kuoret. - Pommikuopista löytyi mielenkiintoisia sirpaleita. - Laudasta tehtiin pistoolin mallisia tussareita, joiden piipuksi laitettiin putki, joka täytettiin ruudilla. Tämän jälkeen piipun päähän laitettiin tulppa, ja ruuti sytytettiin tikulla. Kerran kilpailtiin siitä, kenen tussari pamahtaa komeimmin. Joku pojista teki niin ison paukun, että koko tussari hajosi, ja hänen naamansa oli kuolemaan asti täynnä sinisiä ruudin jättämiä pilkkuja.     - Kerran koulun kasvimaasta löytyi kevätkylvöjä tehdessä kullanvärinen kynämiina, joka näytti upealta täytekynältä. Onneksi joku tiesi mikä se on, ja miina korjattiin talteen ennen kuin yritimme kiertää sitä auki, jolloin se olisi räjähtänyt. - - - Sellasta se ol. Sit pit lähtee Hämmeesee ja sinne jäätii ko oljamii. Opeteltii ja soppeuvuttii. Pitoloiskii mammat ain neuvo, et ollaa ”myö karjalaiset nyt siivost, et hämäläisetkii saa…”